Seksiä!

Lestadiolaisten suhtautuminen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen on hankala. Sukupuolirooleja ei sinänsä opeteta, mutta perinteiset roolit ovat silti valloillaan. Nainen voi kyllä käydä töissä ja uranaisia uskonnon sisältä löytyykin, mutta jos perheessä on kymmenen vuoden tai parin välein syntynyttä lasta, on työelämässä pysyminen todella haasteellista. Karikatyyrinen kuva lestadiolais naisesta olisi lähihoitajaksi opiskellut, parikymppisenä naimisiin menevä ja seuraavat kymmenen vuotta kotirouvana puuhaava. Avioliiton ulkopuolella sukupuolet on tiukasti erotettu toisistaan. Tytöt ja pojat leikkivät eri leikkejä, aikuisena naiset häärivät keittiössä ja miehet tekevät mitä haluavat. Olen ikuisesti ollut katkera sukuni mökkireissuista. Ukot järjestivät leikkimieliset olympialaiset ja paistoivat makkaraa. Minä sain tiskata ja vahtia lapsia. Nuorena sopivassa pariutumis iässä poikia sai tavata seuratapahtumissa. Näihin nuorten seuroihin osallistuminen oli hyvinkin suositeltavaa. Kerran, kun tulin Haapajärven juhannusseuroista kotiin kahdentoista jälkeen, äiti kysyi miksi olen kotona niin  aikaisin.

Kun ihmeen kaupalla jostain löytyi kumppani, törmättiin toiseen ongelmaan: seksuaalisuuteen. Esiaviollinen kähmintä on (teoriassa) ehdottomasti kielletty. Nuorteniltojen keskusteluissa suositeltiin, että nuoripari viettää paljon aikaa muiden ihmisten seurassa ja pitää  seurusteluajan lyhyenä kiusausten välttämiseksi. Seksin sanottiin kyllä olevan jumalan lahjan naimisissa olevalle heteroparille, mutta siitä ei saanut nauttia liikaa eikä unohtaa, että sukupuoliyhteyden perimmäinen tarkoitus on lisääntyä. Ehkäisy on rienausta, koska siinä otetaan omiin käsiin Jumalalle kuuluva oikeus päättää syntyykö lapsia vai ei. Seksi ilman lisääntymistä on pelkkää nautinnon hakua ja sehän on syntistä!

Seksi on pahasta. Siltä puheet seurakunnassa ovat minusta kuulostaneet. Kun sitä on kuullut pienen ikänsä ei ole ihme, että olin nuorena seksuaalisesti ahdistunut. Laitetaan päälle vielä queer-identiteetti, niin jo on ihme, että olen ilman terapiaa saanut jonkinlaisen seksielämän. Teininä vihasin kaikkea sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvää. Pojat ei minua erityisesti kiinnostaneet, joten ajattelin olevani aseksuaali. (Aivan kuin en olisi koskaan kuullut lesboista :D). Haaveilin nonsukupuolisuudesta. Minä tosissani mietin, miten saisin leikkautettua rintani pois, sillä pidin kaikkia sukupuolisuuden merkkejä turhana ja jopa haitallisena. En halunnut itseäni nähtävän seksiobjektina, sillä seksuaalisuus ei kuulunut minuun. Nämä ajatukset haihtuivat, kun huomasin potevani jännittävää kihelmöintiä ja polvien heikotusta ystäväni seurassa. Nykyisin tämä ystävä on avovaimoni.

Ihmettelen kovasti, miksi uskontokunnat tai ihmiset yleensä tekevät seksuaalisuudesta tabun, vaikka se on niin olennainen osa ihmisen elämää. Kauhistelu, pannaus, leimaus, ympärileikkaus... kaikki se aiheuttaa vain ahdistusta ja tuskaa ja johtaa häiriökäyttäytymiseen. Seksi on ruumiillista nautintoa, jota omavanhurskaat yrittävät vältellä. Ymmärrän sen, mutta minusta seksi on kaunis ja ihmisiä yhteenliittävä asia. Seksi luo harmoniaa, sen kielto kaaosta. Erityisesti tutustuttuani bonoboihin minusta on tullut vapaan seksuaalisuuden puolestapuhuja. Bonobot ovat leppoisia simpansseja, joiden yhteisöjen sisäinen rauha on poikkeuksellista. Yksi bonobojen sopuisuuden salaisuus on niiden seksuaalinen käyttäytyminen. Konfliktitilanteissa bonobot rauhoittuvat antamalla toisilleen seksuaalista nautintoa. Pikaista yhdyntää voidaan niiden yhteisössä käyttää myös tervehdyksenä tai kiitoksena - milloin vain siltä tuntuu. Sukupuolta eivät bonobot katso seksuaalisuutta toteuttaessaan. Lisääntymisnopeuteen ei vilkas ja monipuolinen seksielämä vaikuta, mutta yhteisön sosiaalisiin suhteisiin sitäkin enemmän. Bonobot siis harrastavat seksiä muista syistä, kuin lisääntymiseen ja homma toimii! Bonobot ovat auttaneet minua vihdoin ymmärtämään hippien tunnuslauseen 

 make love not war

 Tämä Humon Comicsin kuva oli ensimmäinen kohtaamiseni sympaattisten simpanssien kanssa.